Tuoreet mielipidetiedustelut antoivat selvän viestin siitä, mitä äänestäjät pitävät tärkeänä kuntavaaleissa. Palvelut, erityisesti terveys, päivähoito, vanhustenhoito, koulutus, turvallisuus ja liikenne olivat listan kärjessä.
Tietenkin kaupunkien ja kuntien on syytä keskittyä ydintehtäviin ja tietenkin tarvitaan priorisointia eri tavoitteiden välillä. Hyvinvointiyhteiskuntaan kohdistuu kovia rahoituspaineita, vaikka emme vielä edes näe kunnolla, mitä ikääntyminen ja aktiiviväestön osuuden väheneminen merkitsevät. Asenteellistakin keskustelua hyvinvointiyhteiskunnan pelastamista vaivaa kuitenkin paha harha, jota sietää puida vaalien alla.
Perinteisesti ja liian helposti hyvinvointia ajatellaan systeemin kautta. Virastot ja hallintokunnat, kaupungin palvelutuotantokoneisto samaistetaan hyvinvoinnin kanssa. Tiukkuus verotuksen ja maksujen korotusten suhteen tulkitaan automaattisesti hyvinvoinnin kannalta vihamielisiksi periaatteiksi. Mutta eihän se näin mene!
Hyvinvointi on sitä, että helsinkiläisen taskuun jää hänen itse ansaitsemaansa rahaa ja hän saa tarvitsemansa palvelut tehokkaasti ja laadukkaasti järjestettynä. Siksi koneiston pitää koko ajan trimmata itseään palvelemaan paremmin helsinkiläisiä ja kiinnittää paljon vähemmän tarmoa aikoinaan pystytetyn systeemin puolustamiseen kynsin ja hampain. Uusia tapoja tuottaa palveluita pitää kokeilla jatkuvasti ja menetelmiä kannustaa niiden kehittämistä tulee tukea. Kaupunki on ensisijaisesti laatukriteerien asettaja ja tilaaja. Silloin, kun se tuottaa itse palveluja, sen pitää tehdä se vähintään yhtä tehokkaasti ja laadukkaasti kuin sellaisen yrityksen tai järjestön, jolta kaupunki voisi ostaa ne.
Ostopalvelut, palvelusetelit ja julkinen-yksityinen-yhteistyön mallit ovat arvokkaita, vaikka ne kattaisivat vain prosentin osuuden koko tarjonnasta. Niiden kautta innovaatiot leviävät ja kaupunki pystyy koko ajan vertaamaan, onko se tehokas vai luuleeko se niin vanhojen tietojen tai asenteista johdettujen väittämien perusteella.
Konemaisesti toimiva jäykkä koneisto soveltuu huonosti kaupunkilaisten hyvinvoinnin palveluun. Ihmisten tarpeista lähtevä joustava ja innovatiivinen palveluajattelu on nykyaikaista hyvinvointia. Palvelun nykyaikaistaminen ja tehostaminen ovat kaupunkilaisten tarpeista lähtevän hyvinvointiyhteiskunnan peruspilareita.
Hyvinvointi on myös välittämistä ja sitä, että kuuluu yhteisöön. Näitä yhteisömäisiä verkostoja on monenlaisia perheistä laulukuoroihin ja korttelikapakan potkupallokerhoon. Myös verkkoyhteisöt voivat olla yhteisten harrastusten myönteisiä välineitä, vaikka niissä liikkuu myös yhteiskunnan masentavimpia ilmiöitä. Hyvien suomalaisten ja siis myös kaupunkilaisten perinteiden mukaisten yhteisöjen aitoa välittämistä ei kuitenkaan voi ulkoistaa yhteiskunnalle, yhteiskunnan koneisto ei voi eikä saa korvata ihmisten välistä vuorovaikutusta. Yhteiskunnan tehtävä on tarjota ammattimaisesti tuotettuja hyvinvointipalveluja kaupunkilaisille heidän lähtökohdistaan.
Hyvinvointi lähtee ihmisten hyvinvoinnista, siitä, että heillä on mahdollisuus kantaa itse huolta itsestään. Heille tulee jäädä palkitsevan suuri osa tuloistaan verotuksen jälkeen. Kaupungin järjestämät palvelut vastaavat ihmisten tarpeita ja koneisto suunnitellaan sen mukaisesti.. Ei ole itsekästä vaatia, että järjestelmä palvelee ihmistä ja toimii edullisesti.
